Reissu joka olisi voinut jättää tekemättäkin.

Suomessa reissuun lähtiessä, oli pientä flunssan oireita. Jos hieman päätä särkee ja nokka vuotaa niin ei muuta kun buranaa huuleen ja lentokoneeseen. Tämä ei ollut hyvä. Koneessa rupesi jo kuume nouseen ja Espanjan lento tuntui pidemmältä kun Thaimaan lento. Hirvein matka fyysisesti ikinä. Ja tämä ei ollut matka kuumetta.

Malagan kentällä oli jo kohtuu heikko olo, mutta mitä sitä turhia valittaa koska lämpöa ja aurinkoa tiedossa 11pv.

Huoneistoon päästyä, siinä sit pikkusen jälleen särkylääkettä ja hieman maisemien katselua parvekkeelta. Mutta kunto rupesi vaan laskemaan.

Vaimo sanoi illalla että eiköhän nyt olisi aika lähtee käymää läheisessä sairaalassa ja kysyyn, mikä tauti tämä nyt on.

Onneksi sairaala oli lähellä ja pääsimme autolla siihen nopeasti. Minut ohjattiin toimipide huoneeseen ja siellä osa puhuu englantia ja osa espanjaa. Ja kun nämä sekoittaa keskenään, ei 39,5 asteen kuumeessa ihan pääse selville mistä oli kyse.

Mutta sit kun näin happisaturaationi niin ymmärsin se oli jo 10% alle normaalin. Siinä sit nopeasti lisähappea ja osastoa kohti..

Tästä sit alkoi 8 päivän sairaalassa olo. Keuhkokuume. Lääkäriä, hoitajia, tulkkeja yms. juoksi huoneessa jatkuvasti. Jos haluaa lähteä ulkomaille ottaa vähän happea, en suosittele tätä vaihtoehtoa..

Ruokahan oli ehkä hirveintä ikinä. Ja tämä johtui siitä että kun olen diabetikko, tekivät he annokset sen mukaan. Ei hiilareita, ei makua, ei mitään. Diabeteksen hoito muutenkin oli niillä kyllä ihan ala-arvosta. Onneksi itsellä oli lääkkeet ja mittari mukana. Muuten olisin ehkä kuollut sinne?

Onneksi huolto pelasi, ja minulle salakuljetettiin huoneeseen vähän juomaa ja syötävää..?. Mutta pitkää oli aika sairaalassa, koska siellä ei tapahtunut mitään ja liikkua ei hirveästi saanut koska happi ei kulkenut.

Sairaalan ikkunasta näki auringon nousevan aamusta aikaisin.

Viiden päivän jälkeen rupesin jo käymään ulkona jaloittelemassa ja katsomassa aurinkoa. Toki vieläkin kohtuu helposti hengästy ja olo ei ihan ollut loma moodissa. On sitä joskus tullut oltua huonossa hapessa lomalla, mut ihan eri syystä. Se on ollut helpommin korjattavissa.

Kun olin 7 päivää ollut ja joka päivä kysynyt milloin pääsen lähteen pois sairaalasta, lähdin myös käveleen jo hieman pidemälle sairaalan pihasta. Toki kun oli matkavakuutukset ja vakuutusyhtiö maksaa, pitää ne yksityisessä sairaalassa mahdollisimman pitkään.

8 päivänä sanoin, että nyt haluan jo pois. Eihän ne voi pitää jos asiakas haluaa lähteä. Paperit tehtiin ja omalla vastuulla muutamaksi päiväksi “lomalle”.

Ekana ravintolaan syömään kunnon mättöä.

Ihan hirveesti en pysty tästä kylästä tai muusta kertoa, koska olin eristyksissä kaikesta lähes koko loman. Varmasti ihan kiva paikka lomailla.

Lopuksi tähän haluan kiittää niitä kaikkia jotka somen, viestin ja puhelujen välityksellä tsemppasi. Ja tietysti vaimoa joka jaksoi hoitaa koko ruljanssin sairaalan ulkopuolella ja osaksi sairaalassa. ?